Han er oppstanden, store bud! Vår Gud er en forsonet Gud, min himmel er nå åpen! (Norsk Salmebok nr. 193).
Näin met laulama ensimäisenä päässiispäivänä. Tämän pyhäpäivänvärsyn laulethaan ko päässiisevankeeliumin oon lujettu!
Päässiisen teema on sovinto.
Sovinosta oon tullu aktuelli teema samfynnidebatissa viimi aikoina. Se henkkaa paljon yhđessä Tottuuen- ja sovinonkommisuunin kans. Kommisuuni antoi heiđän raportin etheenkäsin viimi vuona. Saametinka oon alkanu työtelemhään jo tämän kans, ja hiljemin kevhäälä aikkoo kans Isotinka alkkaat sen työn.
Päässiisen suuri draama käsittellee kans sovinttoo. Se käsittellee ihmissii kekkä pettäävät. Se käsittellee ihmisten pahhuutta. Ja se käsittellee Jumalan rakkhautta. Rakkhautta joka viepi Jeesuksen kuolemhaan. Tämä oon pohjana Jumalan ja ihmisen välisessä sovinossa. Jesuksen ylösnouseminen vahvistaa sen ette sovintotyön oon täytetty.
Sovinto seissoo Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen ylikirjoituksessa. Ratkaisu ja takaisinanttaaminen.
Mutta: jos haluthaan ette sovinto Jumalan ja ihmisten välilä anttaa seurauksii meiđän elämhään ja suhtheissiin, niin se tarvithaan kans sovinttoo ihmisten välile.
Ko meilä meiđän maassa oon ollu kommisuuni joka oon työtely monta vuotta sovinon kans, niin tämä koskettaa sovinttoo ihmisten välilä, ja olletikki sovinttoo ihmisjoukkoin ja päätösvalttoin välilä. Mutta: jos met halluuma lykästyyt sovintoprosessissa, häyttyy se tapattuut kans ihmisten ja ihmisjoukkoin välilä, eikä tyhä suhtheessa päätösvalthoin.
Jeesuksen kuolema ristilä käsittellee sovinttoo. Mutta: hän yksin tekkee valmhiiksi sen sovintotyön. Met ihmiset olema tyhä ottamassa vasthaan sen minkä hän anttaa – vaikka met olema net jokka oon velvoliset.
Ko se tapattuu sovinto ihmisten välilä, oon tähđelistä ette tunnustethaan sen mikä oon menny pilhaan, ja sitä kađuthaan. Ja se oon kans tarpheelinen ette jokhainen freistaa oikaistaat sen mikä oon menny väärin, niin saatethaan luođa oikkeuđenmukaisuuđen. Ja silloin saattaa toivoot ette se synttyy pohja antheeksiantamisele, niin ette kaikin saattavat elläät yhđessä etheenkäsin.
Tähän met olema nyt tulheet työssä sen sovinon kans, mikä jällää saamelaissii, kväänii norjansuomalaissii ja mettäsuomalaissii. Nyt oon aika tunnustamiselle ja oikaistamiselle. Se oon se mikä luopi hyvän pohjan sovinolle.
Mie uskon ja luotan siihen ette meilä kristilisessä kirkossa oon tärkkee tehtävä tässä, näjet sovinon eđesauttamisessa. Met olema oppinheet meän kristilisen uskon läpitte mitä sovinto oon. Ja met tieđämä ette jos ihmiset halluuvat ette heilä oon hyvä olla yhđessä, niin met emmä tyhä saata kanttaat kaunaa toissii vasthaan.
Nyt sen jälkhiin ko sovintoraportin oon tuotu framile, oon tärkkeetä se ette met työtelemmä sovinon etheen – sovinon päätösvalttoin ja minoriteetiitten välilä, suursamfynnin ja minoriteetitten välilä, ja kans erilaisten minoriteetiitten välilä. Se oon suuri haastet. Mutta meilä oon hyvä esikuva, itte Jeesus!
2.Kor 5 19: For det var Gud som i Kristus forsonte verden med seg selv, slik at han ikke tilregner dem deres misgjerninger, og han betrodde budskapet om forsoningen til oss.
Olav Øygard
Pohjas-Hålogalandin pispakunnan pispa